akka:

no niin, ehdotin rakkaalle ukolleni yhteistä blogin pitämistä. ehdotin, eli päätin, että alamme pitää tällaista. hienoa. huomasin suoranaisia ylireaktioita siitä innokkuudesta millä tarmolla hän olisi jo heti halunnut alkaa tätä ARKIELÄMÄÄ kirjoittaa..
hyvähyvä!

ehkä ukkokulta on vain oppinut jo, kuinka luovia läpi tunneskaalojeni..? välillä kuulen mutinaa raskauden tuomien hormonien aiheuttamista sivuvaikutuksista..VOI OLLA että olen kuullut myös väärin.

 

koska näemme niin paljon kotona (tämä on ironinen kirjoitusäänensävyni) niin ajattelin, että voimme kai keskustella näinkin, sama se, koska kukaan ei kuule kuitenkaan.

tietysti, nekin vähäiset luksustunnit voitaneen käyttää siihen, että keskustellaan. keskustellaan kaikesta. näen nuo rukoilevat katseet – luultavasti pyytää jatkamaan lisää samasta aiheesta loputtomiin – kun vain aloitan lauseen esim. Olen ajatellut sisustaa... Olen tilannut netistä... Mille sinusta näyttäisi... Onko tämä tässä hyvä näin vai näin...

kotiamme koskevat –minun mielestäni- vastuulliset päätökset on kellahtaneet minun harteilleni, kuten varmasti 95/100 kodeista muiden naisten, mutta joskus olis kiva saada mielipiteitä asioista, kuten väreistä, verhoista, matoista jne. miehille kun riittää että kotona on verhot, ei niin väliä missä ja millaiset, matot, tärkeää että lie lattialla, värit, mitä niistä??

 

sisustus.. niin, viimeisimpänä siihen liittyen, odotan makuuhuoneemme nurkassa olevan hienon litteän television seinälle menoa. siihen sängyn jalkopäätyyn, seinälle. nyt se nököttää verhojen pimennossa, koska ne seinätelineet... ne on niin hankalaa ostaa. oikeanlaiset..

hmm. no, ehkä se vielä tänä syksynä. tai talvena.

mutta ei se mitään, sillä välin mie ohjastan olohuoneen teeveestä mitä meillä katsellaan!

ja sitäpaitsi, kultaseni.. mie rakastan sinnuu silti, vaikkei teevee olekaan seinällä <3